Scifi-Japani

Tanaan oli aika kiva paiva. Kaytiin katsomassa yhdessa nykytaidetta, joka taalla tarkoitti sellaista japani-scifi nayttelya, missa naytettiin miten sellainen hirvioscifileffan trikkikuvat tehdaan ja sitten siella oli pajon pienoimalleja kaikista japanilaisista kauheista hirvioista. Kuvaaminen oli sallittu vain yhdessa pienoismallimestassa. 

Miehet kuulema haluaa naisen joko tosi pienena tai sitten jattimaisen isona. Tassa hirviolottu tuhoaa kaupunkia hymy huulessa.

MonsteriPasi tuhopuuhissa.

Lisää kuvateksti

Herkut on tehneet tehtavansa. Ma noudatin Oton neuvoa ja ostin sellaisen aika overimakean leivoksen ja oli hyva. Kiitos Otto!

Kaytiin myos "Tokyo sky tree" nakoalamestassa juomassa oluet ja juttelemassa siita mita tapahtuisi, jos asteroideista saisi halvalla mineraaleja yhtakkia. Miten maailma siita muuttuisi.

Juteliin paljon yhteiskunnasta ja politiikasta, mutta ei mistaan omaan elamaan liittyvasta. Oli olosuhteisiin nahden ihan ok paiva. Scifimestassa naurettiin pienoisamalleille ja mietittiin etta kuka voittaisi kenet (mechzilla parjaa aika hyvin). Muuten kateltiin Japania ja kaveltiin ympariinsa. Kylla tama tasta paiva kerrallaan.

Aateltiin etta vaikka Suomessa ei hetkeen nahtaisi, niin lomaillaan nyt yhdessa silti loppuun asti.

Tokiossa alkoi sade

Oikeasti keskustelut oli alkanut jo aikaisemmin, mutta Tokiossa kaytiin lisaa suhdekeskusteluja.

Keskusteltiin Keisarin puutarhassa muutama tunti. Sitten jatkettiin kavelya keskustellen.

Paadyttiin Odaiban tekosaarelle keskustelemaan.

Istuttiin, puhuttiin ja katsottiin kun Tokio pimeni.

Valilla naurettiin ja valilla itkettiin ja valilla juotiin japanilaista alkoholia.

Vapaudenpatsas, Rainbow-silta ja Tokio-tower.

Seuraavana paivana ma lahdin yksin kiertamaan Tokion katuja.

Hakaristit temppeleissa on aina yhta mielenkiintoisia.

Temppelit olivat hienoja, mutta ei niita yksin jaksanut ihailla.

Tokion arkkitehtuuri oli mielenkiintoista, mutta ei se yksin ollut niin hauska keksia vitseja tuosta kultaisesta Asashi-kakasta.

Paadyin katselemaan lisaa temppeleita Harajukuun.

Mutta ei edes Harajukun kreppi, josta olin unelmoinut koko matkan, tuntunut yksin yhtaan niin hyvalta.

Tanaan jatketaan yhdessa katsomaan nykytaidetta. Kun palataan Suomeen niin pidetaan taukoa, koska Pasin taytyy miettia mita se haluaa ja mita se tuntee mua kohtaan.

Taalla Tokiossa alkoi tanaan viikon mittainen ukkos-ja sadeaika. Taitaa olla siis aika tulla Suomeen.

Lennetaan maanantaina Helsinkiin.

Kiotopaiva

Kioto oli kuuma, kaunis ja tuttu. Oli kuin olisi palannut kotiin, tai Kiotoon. Tosin ekassa kaupassa ei tervehditty enaa niin iloisesti kuin nelja vuotta sitten, joten mun oli pakko vienosti ja nasaalilla kuiskata Pasin korvaan pakolliset "Irassaimaseeeeeeee". Mutta risteykset, rakennukset ja tunnelma oli sama.

Kapselihotelli jai taakse ja paiva Kiotossa saattoi alkaa

Gionissa kiertelyn jalkeen ihasteltiin shintolaista temppelia ja sen puistoa

Taivas oli sininen ja ilma kuuma

Antauduttiin herkuille ja teelle puistossa

Torii-portteja oli paljon

Edellisella kerralla me nahtiin melkein kaikki nahtavyydet, niin tama kerta oli enemman paikkailua. Hopeinen temppeli oli 4v sitten remontissa, mutta se oli jo saatu paatokseen. Kuvassa Zen buddhalaista puutarhaa. 

Puutarhassa oli monta eri sammallajia ja miehia luutimassa sammalia puhtaaksi. 

Ja kuuluisia hiekkakakkuja. Naista pitaisi tulla mieleen Fuji-vuori ja sielunrauha.

Itse temppeli oli vahan pieni verrattuna kultaiseen temppeliin, joka oli kullattu. Hopeinen temppeli oli vain suunniteltu hopeoitavaksi.

Tata ollaan tehty paljon. Ehka ma naytan niin luotettavalta, etta mulle uskaltaa antaa kameran. 

Puutarha oli kaunis ja todella taidolla tehty. Sen oli suunnitellut joskus 1400-luvulla kuuluisa puutarhasuunnitelija.

Kaikki heijastukset, maisemien taustat ja kivet oli mietitty tarkkaan. 

Kaytiin vanhalla hostellilla ottamassa drinkit. Siella oli tarjolla kahta sakea ja Pasi sai maistaa molempia ennen tilaamista. Toinen oli aika hyvaa ja toinen ei. 

Kioton eeppisin asia oli mun mielesta kuitenkin se, kun me loydettiin sama pieni ravintola, missa oltiin syoty nelja vuotta sitten. Ruoka oli edelleen hyvaa, mutta musiikki oli vaihtunut todella imeliksi 90-luvun rakkauslauluiksi. Yritettiin silti fiilistella japania, vaikka taustalla soi when 2 become 1

Illalla loydettiin taas Willerin bussiin ja suunnattiin Tokiota kohti.

Ooo Oosakaa!

Pasi keksi ostaa sellaisen turistipassin, jolla paasi todella moneen nahtavyyteen. Joten me juostiin kaksi paivaa nahtavyyksissa ja kolmas levattiin. Kuvat puhukoon puolestaan.

Neito etsimassa ensimmaista nahtavyytta.

Tiedemuseossa ihmeteltiin maailmaa ja kehitysta.

Tiedemuseossa molemmat totesi etta fysiikka on TAIKUUTTA! Silla voi tehda liekkeja, ja kaikenlaisia illuusioita! Ja nostaa painavia esineita mita muuten ei jaksaisi nostaa! Ihmeellista.

Maailmanpyora

Kolumbuksen laivan kyydissa. Me ei juuri luotettu Kolumbuksen suuntavaistoon. Kuten kirjassa Why the West Rules sanottiin, Kolumbus oli a bungling idiot if there ever was one, han kun oletti maapallon olevan kovasti pienempi kuin mita se sitten olikaan.

Jattilaismainen kala, jonka suusta nakkyi kidusten kautta lapi! Isoja ovat. Kiehtovin kala oli eras sininen iso kala, jonka Hide in Plain Sight hamasi Lotankin. Lotta kun luuli kalan olevan muovikala, joka on tiputettu akvaarioon. Silman liikkeet paljastivat muovikalan aitouden.

Katastrofaalisisten buukkausvirheiden, hermoromahduksen ja sateessa asunnon etsiskelyn jalkeen paadyttiin parin paikallisen ystavallisen opastuksen jalkeen love hotelliin. Hotelli oli niin rumppainen, etta Pasi kuvitteli koko yon itikoiden kuljeskelevan ihollaan. Hotelli oli sattumoisin sama, josta 4  vuotta sitten otettiin etupihalla kuvaa. Tuolloin kylla fasiliteettia ei kaytetty.

Nailla huudeilla asusteltiin tosihalvassa kapselihotellissa. Taidettiin maksaa noin 10 e per yo per hlo.

Kirjoita toivomuksesi ja sido se palmuun.

Lotta ja Osakan krappers linna. Ulkoa hieno, sisalta nykyaikainen huono nayttely.

Elaintarhassa, Lotta ja flamingot.

Elukka nayttaa pienelta (siis sarvikuono) mutta oikeasti sen paalle kiipeaminen oli kovasti hankalaa. Asiasta kiinnostuneet voivat nahda videoinstallaation kiipeamisyrityksista.

Maailman paras ruoka, eli Okonomiyaki. Talla kertaa se ei maistunut ehka ihan NIIN eeppiselta, hyvaa oli silti.

Bongaa aalioturisti. Jep, tuo punapaitainen oikealla.

Jokiveneristeily ja risteilyisanta ADHD japanialainen nuori, joka oli hauska vaikkei puheesta ymmartanyt mitaan.

Osakan jattilaismaisessa maailmanpyorassa, josta maisemat olivat kovin kauniit mutta hieman pelottavat. Hinta 700 jenia eli 7 euroa, mutta meidan passiinhan sisaltyi tuokin.

Tolkkeja! Kumpi naama kuvaa olotilaa paremmin?