Kiotopaiva

Kioto oli kuuma, kaunis ja tuttu. Oli kuin olisi palannut kotiin, tai Kiotoon. Tosin ekassa kaupassa ei tervehditty enaa niin iloisesti kuin nelja vuotta sitten, joten mun oli pakko vienosti ja nasaalilla kuiskata Pasin korvaan pakolliset "Irassaimaseeeeeeee". Mutta risteykset, rakennukset ja tunnelma oli sama.

Kapselihotelli jai taakse ja paiva Kiotossa saattoi alkaa

Gionissa kiertelyn jalkeen ihasteltiin shintolaista temppelia ja sen puistoa

Taivas oli sininen ja ilma kuuma

Antauduttiin herkuille ja teelle puistossa

Torii-portteja oli paljon

Edellisella kerralla me nahtiin melkein kaikki nahtavyydet, niin tama kerta oli enemman paikkailua. Hopeinen temppeli oli 4v sitten remontissa, mutta se oli jo saatu paatokseen. Kuvassa Zen buddhalaista puutarhaa. 

Puutarhassa oli monta eri sammallajia ja miehia luutimassa sammalia puhtaaksi. 

Ja kuuluisia hiekkakakkuja. Naista pitaisi tulla mieleen Fuji-vuori ja sielunrauha.

Itse temppeli oli vahan pieni verrattuna kultaiseen temppeliin, joka oli kullattu. Hopeinen temppeli oli vain suunniteltu hopeoitavaksi.

Tata ollaan tehty paljon. Ehka ma naytan niin luotettavalta, etta mulle uskaltaa antaa kameran. 

Puutarha oli kaunis ja todella taidolla tehty. Sen oli suunnitellut joskus 1400-luvulla kuuluisa puutarhasuunnitelija.

Kaikki heijastukset, maisemien taustat ja kivet oli mietitty tarkkaan. 

Kaytiin vanhalla hostellilla ottamassa drinkit. Siella oli tarjolla kahta sakea ja Pasi sai maistaa molempia ennen tilaamista. Toinen oli aika hyvaa ja toinen ei. 

Kioton eeppisin asia oli mun mielesta kuitenkin se, kun me loydettiin sama pieni ravintola, missa oltiin syoty nelja vuotta sitten. Ruoka oli edelleen hyvaa, mutta musiikki oli vaihtunut todella imeliksi 90-luvun rakkauslauluiksi. Yritettiin silti fiilistella japania, vaikka taustalla soi when 2 become 1

Illalla loydettiin taas Willerin bussiin ja suunnattiin Tokiota kohti.