Tanaan tehtiin vaikka mita!

Aamulla pestiin vahan pyykkia ja sitten lainattiin hostellilta pyorat ja lahdettiin pyorailemaan Han-joen vartta pitkin.

Soulissa on tosi hyvat pyoratiet joen vartta pitkin.

Muut pyorailijat oli varustautuneet todella eeppisin varustein. Kaikilla oli kunnon merkkiajoasut ja huivit naaman edessa. Silti ne meni todella hitaasti eteenpain. Korea on urheilumerkkien luvattu maa, koska kaikki vanhukset kayttaa (mita ollaan nahty nahtavyyksissa) niin pelkastaan urheiluvaatteita. Korealaiset ei tykkaa auringosta ollenkaan, joten kaikki iho on suojattava auringolta. Urheilukerrasto on siihen hvya ja hengittava ratkaisu vissiin.

Pasi odottaa malttamattomana paivan kahviannosta.

Aina valilla laitettiin pyorat parkkiin ja kaytiin puistossa tai ostamassa herkkuja kaupasta.

 Pyorailtiin yli 16km lenkki. Hostellilla kaynnin jalkeen mentiin syomaan ihanaa ananasriisia (puolikas ananas joka oli taytetty hernemaissipaprikariisilla) ja sen jalkeen suunnattiin illan suureen koitokseen, nimittan Starcraft 2 turnaukseen!

Nahtiin yksi semifinaaleista. Itse turnauksen voittajajoukkue saa 25 000 euroa, joka on korealaiselle iso raha. Itse pelaajat naytti 15v, mutta Pasi kertoi, etta osa niista opiskelee lakikoulussa. Niilla oli valmentajat ja sponsorit :)

Pasi huumissaan!

Tassa naytetaan tilastoja edellisista peleista.

Ja talta nayttaa itse peli. Siella oli ulkomaiset selostajat (ja korealaiset myos) ja itse pelit naytettiin netin kautta moneen maahan.

Tuossa on mun suosikkijoukkue Fnatic. Toi vaaleampihiuksinen rillipaa vasemmalta oli mun suosikki "Alive", mutta joukkueen varsinainen tahti oli oikealta "Moon"

 Pelitapahtumassa oli tunnelmaa. Saatiin ilmaiset energiajuomat ja juontajat oli todella huumissaan kaikesta mita tapahtui. Mun on pakko myontaa, etta ma en ihan tajunnut mitka yksikot oli kenenkin ja mita tapahtui, mutta tunnelma vei mukanaa. Oli eeppista :)


Pelin jalkeen tavattiin CS tuttu Barry, joka opettaa englantia Soulissa. Se on mennyt naimisiin E-Korealaisen naisen kanssa. Nainen oli ihan mielettoman ihana! Kuvassa Barryn oppilaita, joiden kanssa me ryypiskeltiin ja juteltiin ja naposteltiin myohaan yohon. Eras niista ajoi meidat takaisin hostellille. (se ei ollut juonut mitaan, joten oltiin ihan turvassa)

 Opittiin korealaisesta kulttuurista ja korealaisten suhtautumsiesta kiinalaisiin ja japanilaisiin. Oli tosi kivaa! Ai niin ja siella oli myos vanha korealainen kapelimestari (joka halusi kanssa oppia englantia) joka tiesi Sibeliuksen ja hyraili mulle Finlandiaa :)

Nyt ollaan hostellilla, kello on taalla 2:39 ja mennaan nukkumaan.

Terveisia kaikille! Huomenna on meidan vika paiva Soulissa. Sen jalkeen matka jatkuu kohti Busania ja sielta Japaniin.

Taidepuisto ja tapaaminen

Aamulla mentiin katsomaan Soulin ulkopuolella (? Soul ei loppunut missaan vaiheessa) olevaa kylaa, jossa oli metsassa paljon patsaita. Siella oli mukavaa kuljeskella ja etsia taidetta.

"3Ddimensional mirror" ja Pasi

"Dancing Buddha" ja Pasi. Buddhan propellia pystyi pyorittamaan!

"House of light" teos oli rakennettu saksalaisista olutkoreista ja oli aika kiva. 

Siella oli aika kirkkomainen tunnelma. Illalla sisalle sytytetaan valot, niin etta valo tulee sisalta ulso, kun nyt se tulee toiseen suuntaan.

Voitto! Kuvattiin haivideo!

Evaat eraan teoksen sisalla. Koreassa sushia syodaan tuollaisissa 1e maksavissa potkoissa. Mukana myos take away kahvi. Jos Sofia ja Sampo hullaantui ihaniin mehuihin, niin me ollaan taysia kahvinarkkeja. 

Klo 18.30 tavattiin meidan couchsurfing tuttu Young ja kaytiin teella. Sanotaanko, etta pienoinen kielimuuri oli esteena. Oli kuitenkin aika kivaa jutella ja juoda perinteista korealaista teeta, joka maistui aika mehulta. Jossain vaiheessa Young kutsui meidat sen kotiin ja me ei ihan ymmarretty mita tapahtuu niin oltiin ehka vahan nihkean oloisia. Siihen Young vastasi "you should be glad and look like this :) "  Yritettiin selittaa suomalaista perus nihkeytta ja lahdettiin sen kanssa n.30min bussimatkan paahan Youngin kotiin.

Meidan uusi koreatuttavuus. Kasittamatonta, mutta yksikaan aasialainen ei ole nayttanyt kuvissa itseltaan. Young nayttaa siis livena aika erilaiselta, kuin kuvassa.

 Youngin koti oli iso ja sielta oli hienot nakymat puistoon. Se kertoi, etta Koreassa jos saa siita valtakunnallisesta kokeesta hyvat pisteet, mennaan joko oikikseen tai laakikseen. Mitaan muuta vaihtoehtoa ei kaytannossa ole, koska ihmisen arvostus riippuu rahasta. Se ihmetteli kun kerrotiin suomalaisesta meiningista, missa erittain hyvankin todistuksen saanut tyyppi voi valita vaikka historian tai toimittajan uran. Tuolla sellaista ei yleensa tapahdu. Ehka se selittaa vahan sitten Suomen menestysta Pisa tutkimuksissa, jos Koreassa kaikki alykkaat ihmiset menee jarjestelmallisesti aina muualle kuin opettamaan.

Young (jonka oikea nimi ei edes ollut Young, mutta kaikilla tapaamillamme aasialaisilla on aina joku lansimaalaisille sopiva nimi  jonka lankkarit osaa lausua, yleensa se on joku tyyliin Caron tai Lucy) oli siis itse laakari, eli hyvin menestynyt niissa valtakunnallisissa kokeissa. Se tyoskentelee yksityisella klinikalla, jossa on sen lisaksi toinen laakari ja 5 sairaanhoitajaa.

Se kertoi, etta jos Koreassa menee laakarille niin itse maksaa 30% ja valtio maksaa loput 70%

Pasi tamanhetkisessa hotellihuoneessa. Koreassa hostelleissa ei ole lakanoita, eika sellaisia edes vaadita. Onneksi meilla on omat mukana :) 

Huomenna suunniteltiin vuokraavamme pyorat ja menevamme Han-joelle pyorailemaan. Ja illalla koittaa Pasin odottava hetki, kun me mennaan katsomaan StarCraft turnausta! Jee..kansa hurraa.

Tavataan myos joukko korealaisia opiskelijoita ja niiden enkunopettaja "kanaa ja kaljaa" iltamissa. Opiskelijat paasee juttelemaan enkkkua ja me paastaan tutustumaan korealaisiin.

Hiekkarannat on Koreassa jotain erilaista

Dormissa oli mies, joka kuorsasi toodella kovaa pitkalle yohon, joten ma sain unta vasta myohaan. Pasi kertoi, etta Markku ymmartaa mun tuskan, koska sille kuulema kavi Balkanreissulla samalla tavalla.

Lahdettiin Soulia pakoon Muui-jon saarelle. Sinne paasee kun menee lentokenttajunalla, bussilla, lautalla ja toisella bussilla. Siella oli kuumaa ja aika kivaa.

Kaytiin syomassa simpukoita ja nuudelia rannalla. Paikan pitajat otti simpukat akvaarioista mestan edesta ja heitti paitaan. Oli hyvaa ja takula tuoretta.

Pasi kapyttelee kohti aaltoja.

 Siella oli vissiin laskuvesi, joten aallot nakyi varmaan joku 600m paassa. Matkalla aaltoihin nahtiin kaikenlaisia elukoita, kuten rapuja, simpukoita ja erilaisia monkiaisia hiekassa.

Pasi tutkailee rapuja. Oli outoa nahda elavana niita olioita, joita oli just vahan aikaa sitten syonyt. 

Kun tultiin takaisin jouduttiin mutaan! 

 Loppujenlopuksi ei koskaan paasty uimaan, koska vetta ei vaan ollut tarpeeksi, vaikka se onkin Keltainen meri minka aarella oltiin.

Paikalliset mummot ja papat tuli sinne meidan kanssa samaan aikaan sankoin joukoin keraamaan simpukoita! Me oltiin ihan inessa selkeesti, koska kaveltiin katsomassa simpukoita. Mummoilla oli tosi isot muovipussit taynna simpukkaa kotiin vietavaksi bussissa takaisin. Nuoria ei paljoa nakynyt ja Pasi jai kovasti kaipaamaan animesta tuttua leikkisaa juoksentelua rantavedessa. Ehka Japanissa sitten.

Mutta ranta ei ihan vastannut meidan kasitysta "saaren hienoimmasta hiekkarannasta, jossa on paljon kultaista hiekkaa". Hiekkaa oli, mutta myos mutaa. Saatiin me silti rusketusta ja ma nukuin paikkarit hiekalla :)

Miten nahtavyyksista saa kaiken irti?

 Usein nahtavyyksissa on paljon historiallisia patsaita, jotka ova kylla hienoja, mutta jossain vaiheessa niita on nahnyt liikaa. Seuraavassa kuvasarja siita, miten kaksi historianopettajaa tutustuu Kiinan kuuluisimpiin nahtavyyksiin.

Dazussa oli tuhansia vuosia vanhoja patsaita kaiverrettuna kiveen. Ne oli vaikuttavia, vaikka englanninkielista opaslaattaa sai hakemalla hakea. Kuvassa Lotta ottaa kontaktia buddahalsieen hirvioon.

Chengdussa oli kuuluisa Wensun temppeli, jossa oli myos paljon patsaita. Lotta loysi itselleen temppelialueelta ystavan.

Samalla temppelialueella toisaalla Pasi koki miehista tarvetta arjya lohikaarmeelle.

Pekingin kansallismuseossa taas Lotta koki pelon tunteita kohdatessaan Tang-dynastian aikaisen hirvion.

Chengsun Panda Basessa Lotta paasi tutustumaan pandojen elamaan lahemmin. Siihen kuului paljon syomista ja nukkumista. 

Soulin eraassa neljasta palatsista asui myos "Mythical creature" joka muistutti opastekstin mukaan leijonaa. Ei se niin pelottava ollut. 

Lopuksi matkan eeppisin nahtavyys, nimittain Harry Potterin esi-isa! Se loytyi Pekingin kansallismuseosta. "Pottery figure" Potterin suku taisi olla sekaantunut jossain vaiheessa Mikki Hiiren sukulinjan kanssa, mutta riitaantunut myohemmin, koska kapitalismi ja kommunismi tiedattehan. 

Jep. Ehka seuraavaksi unta. Kello on taalla jo 12.33 ja dormissa muut jo nukkuvat.

Hengailua Soulissa

Tanaan yritettiin nahtavyyteen, mutta ei sitten ehdittykaan sinne ajoissa, koska hengailtiin liiaksi. Aamulla nukuttiin pitkaan, ostettiin lounaslaatikot lahikaupasta ja mentiin puistoon syomaan, jonka jalkeen lahdettiin etsimaan Soul Contemporary Art museumia. Sinne oli pitka metromatka, mutta loydettiin oikea pysakki. Metroilu toimii ennakkoon ladattavan T-Money kortin kanssa katevasti. Se leimataan matkan alussa ja lopussa ja sitten sinne ladataan rahaa aina tarpeen tullessa. 


Soulissa ei ole paljoa puistoja ja nekin mita loytyy, on usein aika betonisia. Soul Grand Parkissa oli autotien lisaksi kuitenkin elaintarha, huvipuisto ja sitten se taidemuseo. Oli vahan creepya kuunnella aina valilla miesaanen matalalla aanella puhuttua kuulutusta. "This is SOULpark" Pasin mielesta se oli kunnon kauhunovellikamaa. 


 Oltiin kayty Lotte Marketissa (!) ostamassa evaat ja syotiin niita ja kirjoiteltiin kortteja puistossa. 

Viimeksi oli kuvia Pasista niin nyt on kuvia Lotasta. Kuvassa myos meidan evaat.

Lotta, kukkasia ja taidelippu. Selkeesti kunnon FB kamaa.

Kun lopulta paastiin taidemuseolle, se olikin menossa kiinni. Ei ehditty kuin tsekittaa perinteisesti museokauppa ja istua museon puistossa. Koska puisto oli vuorten ymparoima ja siella oli paljon havupuita, siella tuoksui ihan Suomen kesa.

Illalla mentiin katsomaan sellaista komedianaytelmaa kuin Nanta. Se on pyorinyt taalla vuodesta 1997 asti ja oli ihan hauska. Siina joukko kokkeja hupailee melkein sanattomasti vajaa 2h. Niilla on naytoksia joka paiva 2kpl ja tanaankin se oli ihan loppuunmyyty.

Tanaan oli vahan ehka tapahtumakoyha paiva, mutta huomenna rajahtaa, koska mennaan rannalle! Souliin kuuluu joukko saaria minne mennaan ottamaan lisaa turistikuvia. Yllattavaa kylla, meidan kuvissa on aina joko mina tai Pasi tai sitten kasivarrenpituuden paasta otettuna molemmat!

Autoistuminen on ihanaa

Pasi:
ensimmaista kertaa yritan itse blogipostausta... Kertokaapa, mikali nama videota eivat nay siella. Taalta ilmeisesti puuttuu mpg4 codecit tms, joten taalla kuuluu vain aani, jos teilla sama vika niin jatanpa videot postaamatta.

Tassa siis vain pari videota tuolta epamiellyttavalta 9 tunnin bussimatkalta Chengdusta Sichuanin tiibetilaisalueille. Istuimme etupenkilla. Lotalla korvatulpat, itse yritin parjata ilman - virhe.



Ensimmaisessa videossa nakyy, millaista tie oli ensimmaiset 3-4 tuntia. Siis serpenttiinitieta, jossa edettiin mateluvauhtia kaikkien rekkojen takia ja valilla tie oli pintaremontin tarpeessa. Ilmeisesti korruption takia teihin menevista rahoista 70 % katoaa puoluejasenien taskuihin ja lopuilla 30 % rakennetaan teita, jotka ovat 5 vuoden kuluessa uusimisen tarpeessa.

Jalkimmaisessa videossa nakyy paikallista liikennekulttuuria, jota esittaa maailmaa, ihmisia, itseaan ja asiakkaita vihaava kuskimme. Tuollapain maailmaa joka ikiselle objektille tuutataan. Ideana on vissiin se, etta kaikki tietaisivat varoa, kun auto on tulossa. Video ei nyt jalkeenpain nahtyna vaikuta mitenkaan erikoiselta, ilmeisesti tuossa vaiheessa oli hermot jo niin totaalisen loppu, etta yhtaan tuuttausta ei olisi kestanyt. Parhaista hetkista ei tietenkaan ole videota. Parhaimmillaan ohitimme samankaltaisen pienen kaupungin niin, etta miltei koko matkan lapi kaupungin ihana kuskimme huudatti aanimerkkia. Vielakin tulee lievia vihantunteita kun asiaa muistelee.

Tuolla valilla linja-autojen aanimerkki oli viritetty aaniaseen tasolle seka volyymin, etta aanimaailman suhteen. Takaisin tultiin linja-auton takaosassa ja tuolloin ei aanimerkkien antaminen enaa hairinnyt. 

Turistina Soulissa

Tanaan seikkailtiin Soulissa oikein urakalla ja tsekattiin kaikki pakolliset turistinahtavyydet. Loppuviikko voidaankin sitten chillata ja istua kahviloissa.

 

Aloitettiin Bukchon hanok "kylasta". Se on kaupunginosa, jossa on perinteiseen tyyliin rakennettuja taloja. Hieno paikka, jossa oli todella sopoja taloja ja kalliita autoja.

Soulissa on useita palatseja ja me valittiin niista se, joka oli maanantaina auki eli Gyeonbokgung. Taustalla vahdinvaihto, jossa tekopartoihin puetut miehet esitti hienon seremonian rumpuineen.

Palatsissa oli todella kuuma. Onneksi samalla lipulla paasi myos Korean folk museoon, jossa oli ilmastointi. Siella opittiin mm. etta Koreassa painettiin kirjoja jo 750-luvulla, kun Eurooppaan kirjapainotaito tuli vasta 1500-luvulla. Lisaksi opittiin korean kielesta ja perinteisista ruuista. Historiaplajayksen jalkeen mentiin kahville ja kieretelmaan kaupunkia.

.

Korea on Japanin ja Kiinan risteytys. Paljon neonvaloja, houkuttelevia kauppoja, kahviloita ja ravintoloita ja kaikkea jannaa.

Esimerkiksi tama joki keskella kaupunkia. 1990-luvulla pormestari paatti tehda Soulista hienomman ja purki moottoritien kaupungin keskustasta ja laittoi siihen joen ja joenvarteen kaikkea siistia. Ihmiset istuskeli siltojen alla huljuttelemassa jalkoja lampimassa vedessa.Muutenkin Soulissa on hienoa (ja hammentavaa) arkkitehtuuria

Ruokamestaksi valittiin japanilainen Izakaya, josta sai merellista okonomiyakia ja muita herkkuruokia.

Soul on hieno paikka. Taalta loytyy laser-teoksia, ympyranmallinen ruohoplaza keskella isoa risteysta (jossa perheet on piknikilla) ja neonvaloja paljon. Osa ihmisista puhuu todella hyvaa enkkua ja toiset ei paljon ollenkaan. Metro toimii ja hyvaa ruokaa loytyy. Tasta tulee varmaan aika kiva viikko.

Lisaksi ihmiset on todella tyylikkaan nakoisia!

Ai niin ja ma muutin asetuksia niin etta kuka tahansa voi kommentoida blogia (ei rekisteroityneet kayttajat kuten aikaisemmin) Et kertokaa ihmeessa mita teille kuuluu! Nyt me voidaan jopa vastata kommentteihin kun paastaan itse kirjoittamaan blogiin :)

We are in Korea!

Jee saavuttiin vapaan netin maahan Etela-Koreaan! Kiitos Sofia tuhannesti blogin paivittamisesta!
Kaytiin syomassa ja ruoka on ihanaa. Taalla on paljon kalaruokia ja meidan alueella on paljon todella tunnelmallisia kahviloita. Kuvassa antauduin vohvelille ruuan jalkeen yhdessa todella sopossa kahvilassa, jossa istuttiin tyynyilla lattialla.

Pasi tutkailee matkaopasta huomiselle (eli talle paivalle)

Nyt lahdetaan seikkailemaan Souliin! Lisaa kuvia pukkaa illalla (koska me todennakoisesti hullaannutaan tasta vapaudesta laittaa nettiin mita tahansa ja sanoa mita tahansa) Hohoo!

Hyvästi Peking

Vietettiin juhannusta perinteisissa merkeissa taalla Pekingissa, eli kaytiin syomassa hyvin ja sitten mention vahan juomaan drinksuja. Ravintola oli kerrankin vahan kalliimpi, mutta todellakin rahan arvoinen. Veggie table oli vuoden 2012 jonkun valitsema kasvisravintola ja ruoka oli hyvaa (yhteensa bissejen kanssa maksettiin 15e ;) Suosittelen! Se on lisaksi hutong alueella eli siella oli myos kiva kavella illalla.

Drinkkien juominen oli kivaa, mutta me oltiin jo joskus 12 aikaan hostellilla Katsomassa jalkapalloa. Ei sita vanha niin jaksa, kun on kavellyt koko paivan kaupungilla.

Ollaan nyt pari paivaa aika paljon vaan chillattu ja kierrelty ympariinsa. Tavattiin hauska suomalainen pariskunta Kemista kadulla (ne kysyi yhtakkia et “Ottekos te suomesta?” ja sitten vahan jutskailtiin. Pari paivaa myohemmin tavattiin samat tyypit, kun oltiin paadytty samaan kahvilaan! Pekingissa on sentaan 15,2 miljoonaa
muutakin asukasta.

Tanaan lahdetaan Qindgaohon, joka on Kiinan 4. suurin satamakaupunki. Saksalaiset piti sita aluetta hallinnassa 99v ja se kuulema nakyy. Joku matkaopas sanoi, etta se on kuulema ihan kun olisi Bavariassa. Siella on myos paljon rantoja ja Tsingtao-oluen kotipanimo. Oikea syy sinne menoon on kuitenkin se, etta sielta me lahdetaan kohti Koreaa.

Eilen oltiin Bei Hain puistossa, koska ma muistelin sen autuutta edelliselta reissulta. Siella oli kuitenkin meidan lisaksi miljoona muutakin tyyppia ja sisaanpaasymaksy, joten ei ollut niin siistia jonottaa tungoksessa eteenpain. Eilen oli Dragon boat festival-paiva ja puistossa oli kaikenlaista ohjelmaa. Kiinalaiset todella tykkaa tanssia paritanssia ja yksilotanssia puistossa, koska Bei Hai oli ihan
taynna tanssiryhmia. Ne veti kylla tosi hienosti!

Puistossa Pasi halusi ehdottomasti vuokrata sellaisen pienen polkuveneen tunniksi. Voitte kuvitella mita on seilata jarvella kampiforin kanssa kymmenien muiden veneiden kanssa niin, etta aina valilla joku rikas vetaa moottoroidulla paatilla siita ohi. Mutta se oli elamys ja oikeestaan aika hauskaa.

Illalla meidan eeppisella hostellilla (Lycky family hostel, suosittelen) paastiin tekemaan itse perinteisia dumplingseja ja syotiin niita tahmeiden bambuun kaarittyjen riisikolmioiden kanssa. Se oli "perinteinen perheillallien dragon boat festivaalin aikaan" Ainakin hostelli sai hyvia kuvia ja ehka meidan naamat paatyy joskus viela hostellin nettisivulle :)

Pasi:
Kaytiin katsomassa Linnunpesa ja Vesikuutio. Saastesumu oli niin sakeaa, etta loputtomasta lamppurivistosta nakyi vain muutama ensimmainen lamppu. Paikalla oli myos joitakin kymmenia tuhansia kiinalaisia … ja miksi? Ymmartaisin sen, etta esimerkiksi Markku menisci katsomaan neliota ja stadionia, mutta etta onko niita Markkuja taalla kymmenia tuhansia? (niita taitaa muuten tosiaan olla, joskin
veikkaan etta tuolla oli kylla ihan tavallista kansaa) Siella sitten tuijotettiin linnunpesaa ja vesikuutiota ja juotiin lamminta olutta joka oli holskynyt noin 5 kilometrin kavelyn verran shortsien taskuissa. Se oli kylla uskomaton paikka. Mikali se olisi ollut monumentti betonirakentamiselle niin paikka olisi ollut onnistunut: joka suuntaan levittaytyva harmaa autius oli kylla “hieno”, mutta
muutoin paikassa oli kovin vahan nahtavaa. Tuolla oli myos samaa huvittavuutta kuin muissakin Pekingin nahtavyyksissa: paikan paalla olevat ammattikuvaajat nayttavat itse ottamiaan esimerkkikuvia turisteista kohteiden edustalla ja pyrkivat myymaan omia kuvauspalvelujaan. Esimerkkikuvissa on pilveton taivas ja kaikinpuolin kaunista. Todellisuudessa saastesumua on niin paljon, etta taivaasta
ei ole ollut mitaan tietoa.




Meidan couch-surffihosti Yingin tapaaminen oli kovan saadon takana, koska meilla ei ollut nettia kaytossa kuin WiFin alueella tai asunnon lahella olevan hotellin etupihalla. Lisaksi meilta puuttui kiinalainen puhelinnumero, joten jostain oudosta syysta kiinalaisesta numerosta ei saanut meille tekstiviesteja lapi kuin joka kolmannella kerralla. Taisiis joku ei saanut ja joskus ei saanut. Oli miten oli, lopulta paastiin tapaamaan Yingia sen ehdottamaan paikkaan. Meita jouduttiin odottamaan kenties noin 45 minuuttia, mutta Ying kovasti vakuutteli, ettei tuo ollut haitannut mitaan.

Paikka, johon Ying meidat vei, oli henkeasalpaava. Noh, ei se salvannut hengitysta vaan ennemminkin sai minut taysin tolaltani niin etta jutustelin sekavia kiihtyneessa tilassa. Se oli sellainen mukava aukio, jossa oli isohko putkitelevisio, jonka naette joskus videolta. Mieleton paikka.

Ying itse oli todella mukava, loistavaa englantia puhuva (englannin opettaja) 30-jotain vuotias nainen, joka naytti ehka noin 19 vuotiaalta. Lotan mielesta han oli niin sopo, etta Lotta olisi mielellaan pullottanut Yingin (en tajua minakaan). Ying kertoi muun muassa treffailun vaikeuksista kiinassa. Yksi lupaava kontakti oli
ollut, mutta poika oli kysynyt Yingin horoskooppia ja koska Ying ei ollut janis niin poika ilmoitti, etta hanen aitinsa oli sanonut etta hanen tarvitsee menna naimisiin janiksen vuonna syntyneen pojan kanssa… ja se oli sen tarun loppu.

Meille selvisi myos, etta kiinalaisille miehille on kovin tarkeaa se, etta nainen on neitsyt hanen mennessaan naimisiin. (miehet toki voivat naiskennella pisin poikin) Tama taas tekee laakarien deittailun vaarallisemmaksi, koska laakarit tuntevat naisen kehon lapikotaisin! Kiinalaiset naiset, pirulaisia kun ovat joka maassa, ovat kuitenkin keksineet neitsyyden palautusleikkauksen, joita Yingin mukaan taalla
tehdaan jonkin verran.

Ja tottakai yksi probleemi on aivot. Yingin ongelmana on se, etta han on alykas ja maisteristason nainen, joka opettaa yliopistossa. Elisiis alemmuuskompleksin paikka tyhmemmille kiinalaismiehille. Yingin kaverit olivat neuvoneet Yingia kertomaan hanen olevan lastentarhan opettaja ja esittamaan yksinkertaista. Ying esittikin meille hanen bravuurinsa: kasien yhteen taputtaminen, paan kallistaminen ja “oh, you are so wonderful!” lausahduksen heittamisen. Noh, tamakaan ei kuitenkaan ollut toiminut. Ehka parempi niin…

JALKIPOSTAUS PARI TUNTIA MYOHEMMIN


Jaaha. Junia menee kerran tunnissa, mutta kaikki on täynnä. Business luokan lippu maksaa 90 euroa, joten ei kiitos. Maailma koittaa pyllistää mutta mites pyllistät kun läskeillä länkkäreillä on niin silmittömästi rahaa (katsokaa vaikka omia ovia ja ikkunoitanne, sieltä sitä tulee). Otettiin siis ensin silmittömän hintaiset lattet 4€ kipale ja tämän jälkeen lentoliput Seouliin. Skrew u, communist China!

Täällä muuten kahvi on sokeroitua ja pahaa ellei mene pro paikkaan ja maksa itseään kipeäksi. Sama suklaan kanssa. Keinotekoiset makeutusaineet ja sokeri on yleisesti viljeltyä ja halpaa mutta TODELLINEN luksus maksaa.

Oikeesti ei vaan kehdattu lainata wifiä ostamatta jotain niin maksettiin sitten itsemme kipeäksi. Noh, lentolippuihin hulahti 200 € per persoona joten mitäs kaksista nelieuroisista. :)

Ilmastonmuutos, ota koppi! Kuvassa Lottu ja latte.

PASI: Beijing

Kiinan Kansallismuseo oli kyllä eeppinen kokemus, mutta siinä tosiaan maistui vähän liikaa kiinan suuruuden, hienouden ja monikulttuurisuuden hehkuttaminen. Samalla siinä oli museon pari perusongelmaa, eli toisinsanoen siinä esiteltiin yksittäistä nippelitietoa ilman että oltaisiin kerrottu jotain suurempaa tarinaa tai perusteltu jotain näkemystä kiinan historiaan. Toista ongelmaa en tähän hätään sitten muistakaan. Propagandaosio eli kommunismin historia oli hienompi kokonaisuus, joskin siellä esiteltiin lähinnä merkkihenkilöitä kuvin ja tavaroin...ja niitä henkilöitä tosiaan riitti. Osio kuitenkin päättyi nykypäivään, jota säesti komea fanfaari-musiikkiluuppi. Tuli kyllä patrioottinen olo. On se nykykomminismi hieno asia!
Museossa parasta oli ilmaisuus ja vessat. Kyykkyvessa, mutta millainen! Vessassa oli tarjolla niin vessapaperia kuin käsipaperia(!) ja vessassa oli oma fiinisti pukeutunut järjestysvalvoja. Valvoja kävi asiointini jälkeen tarkastamassa loosini siltä varalta, että olinko osunut kohteeseen. Todettuaan suoritukseni vähintään kelvolliseksi, kävi hän hakemassa hieman ilmanraikastinta (luultavasti jotain EUssa kiellettyä) ja suihki sitä ympäriinsä. Suosittelen ainakin museon vessaan tutustumista.

Kuvassa toveri Maon patsas, jonka käsi kiiltelee ilmeisesti siksi, että monet ovat halunneet kosketella Maon kättä. Mäkin olisin tahtonut yläfemmata isoa ämmää, mutta siihen ei valitettavasti ollut mahdollisuutta :( Koskettelusta vielä: buddhalaisissa temppeleissä ihmiset suitsukkeen polttamisen ja rukoilun jälkeen voivat koskettaa/hieraista jotain lohikäärmepatsasta tai muuta patsasta/symbolia. Se voinnee vaikuttaa hinkuun kosketella SUURmiestä.

Peking on edelleen sama

Outo italialainen neuvoi meille ilmaisen wifin, joten kännykkäpostauksia on luvassa. Tämä wifi on erään hotellin ja siihen pääsee käsiksi, kun istuu hotellin ulkopuolella istutuksien reunalla.

On tosi kummallista olla taas Pekingissä tasan vuosi edelliskerran jälkeen. Tiananmenin aukio on edelleen suuri ja ilma on sakeana saastetta. Toivottavasti myös puhemies Mao makaa tutulla paikallaan valtavassa mausoleumissa, koska ateltiin mennä huomenna tarkistamaan, onko herra muuttunut vahamaisemmaksi sitten viime kerran.

Silti kaupunki tuntuu erilaiselta. Toisaalta se johtuu siitä, että meidän tämän hetkinen majapaikka on pankkiirien ja suurien pilvenpiirtäjien alueella (itse talo on rumppanen ja ihan vanha, mutta alue on hieno) toisaalta taas varmaan siitä, että tällä kertaa mä tiedän miltä asemalta mennään minnekin ja miten ruokakaupassa toimitaan. Oli silti vaan tosi outoa istua Qianmenin ostoskadulla kirjoittamassa kortteja tasan vuosi edelliskerrasta! Julia vaan oli vaihtunut Pasiin, mutta vaatteetkin oli melkein samat.

Käytiin tänään käpyttelemässä keisarinna Cixin Kesäpalatsin tiluksilla ja siellä vasta dejavu iski. Mesta on meinaan kopio Suzhoun west lakesta (Shanghain läheltä) missä mä kävin Julian kanssa. Samat sillat ja puut reunusti reittiä :)

Yritettiin kanssa varata hostellia siitä paikasta, mistä otettiin Sofian ja Sampon kanssa retki muurille. Se oli täynnä, mutta eiköhän jotain löydy.

Me etsitään pe-su ajaksi joku muu nukkumapaikka, mielellään hutong alueilta. Alunperin meidän piti lähteä jo huomenna Koreaan, mutta täällä on vielä niin paljon nähtävää. Huomenna pitää kanssa nostaa rahaa, koska 900e matkakassa on pian käytetty. Eli ollaan selvitty 450e/hlö 16 päivää! Ja ollaan käytetty taksia ja maksettu nähtävyyksiin sisään :) On tää halpa maa.

Peking

Saavuttiin aamulla Pekingiin hyvin nukutun yön jälkeen. Upgreidattiin edellisen yö-junamatkan paikat hard sleeppereiksi, kun softit oli myyty loppuun. Kauhulla odotin jotain aikaisemman junamatkan kaltaista, mutta Yö olikin ihan leppoisa. Meillä oli oma 6 hengen "hytti" ja me saatiin ylimmät sängyt (ne on vähän halvemmat ja ainoat mitä oli jäljellä) yläsängyt oli ihan katon rajassa ja niissä ei pystynyt istumaan, mutta jo se, että pystyi olemaan vaakatasossa, oli luksusta!

Pekingissä alkoi couchsurfing säätö ja wifin etsiminen. Loppu hyvin ja saatiin sovittua meidän hostin nykyisen vieraan italialaisen naisen kanssa treffit. Se nainen on vaan kovin kovin outo monella tavalla ja se puhuu sen mielipiteitä taukoamatta. Se iloisena kertoi myös, miten oli käynyt ilmoittamalla parille ranskalaiselle naiselle metrossa, että näiden pitäisi käydä suihkussa.

Ennen tapaamista käytiin Pekingin uudessa kansllismuseossa. Se on eeppinen! (ja ilmainen ;) Alakerrassa on Kiinan historiaa esihistoriasta siihen asti kunnes "pahat länsimaat tulivat myrkyttämään kiinalaisten mieliä ooppiumilla." Yläkerrassa alkoi sitten kunnon propagandatykitys! Sain kuvan mm. Maon hatusta, Maon kengistä ja Zhou Enlainin salkusta :D

"Koska porvareiden kätyrit eli Kuomintang hylkäsivät Kiinan kansan itsekkäiden ja ahneiden pyrkimystensä takia, täytyi kommunistisen puolueen nousta puolustamaan demokratiaa ja vapautta"

Historianopet tykkäs ;)

Ai niin meille sattui ekat ruokaselkkaukset. Ei syöty käärmettä (Pasin mummo voi olla huoleti) vaan onnistuttiin tilaamaan uskomttomat määrät ruokaa.

Mentiin paikalliseen kuppilaan iloiseati hymyillen ja höpöttäen paljon ja tavan mukaan ojensin emännälle lapun, jossa luki "syömme vain keitettyä ruokaa ja en syö lihaa, kanaa, ankkaa, porsasta" Sitten näytin toisesta (uudesta) lapusta mitä haluttiin tilata. Olin ympyröinyt siitä kaikki hyvät kasvisruuat ja näytin niistä muutamaa. Emäntä iloisesti jutteli kiinaksi ja otti lapun mukaan keittiöön. Kohta alkoikin tulla keppoa pöytään. Jossain vaiheessa mä tajusin, että se valmistaa KAIKKI ympyröinyt ruuat listalta! Siinä vaiheessa tuli vähän kylmä hiki otsalle. Ruuat oli tosi hyviä, mutta mä jouduin laulamaan Pasille vähän Finlandiaa, että se sai paistettuja perunoita syötyä vielä vähän, koska "kyllä suomalainen aina perunoita pystyy vetämään"

Mä en syönyt loppupäivänä mitään ja hengitys oli aika pinnallista ylensyönnin takia. Joskos tänään sujuisi paremmin :)

Chillausta Xianissa

Illalla on lahto Pekingiin. Siella meilla on couchsurfingia 33v enkunopettajan luona. Harmi vain etta opettaja on toissa koko ensi viikon, joten se ei ehdi viettamaan meidan kanssa aikaa. Toivottavasti saadaan avain sen kamppaan, niin voidaan menna ja tulla miten halutaan.

Tanaan on tarkoitus chillailla Xianin puistoissa ja vahan ehka kapytella ympariinsa. Xianin keskustaa kiertaa muuri (massiivisempi kuin Splitissa) ja kaikki on taalla aika kavelymatkan paassa. Eilen kaveltiin katsomaan turisti-muslimikorttelia ja kuuluisia valaistuja nahtavyyksia, kuten kellotornia ja rumputornia. On edelleen kovin hammentavaa, kun Pasi ottaa kuvaa musta, niin siihen Pasin taakse kertyy ihmisia ottamaan myos musta kuvaa.

Illalla taas junaillaan.

Koneesta pystyi lahettamaan muutamia kuvia, joten tassa randomilla valikoituja otoksia matkasta. Koreasta voidaan tehda jotain jarkevampia kuvapostauksia kun paastaan itse nettiin.

Eka kuva on suunnattu Julialle. Siina on ison buddhapatsaan kasi. Huomaa noi kynnet! Tuon takia ehka kiinalaisilla miehilla on ainakin yksi kynsi yokottoavan pitka!

Toka kuva on Mugecuon kansallispuistosta. Kaveltiin joenvartta pitkin vuorelta alaspain. Pasi: kuvaa katsoessa kannattaa hyrailla Kirkan (?) biisia Varrella virran, koska jossain vaiheessa joenvartta tultiin kauniille jade-jarvelle, jossa kelluskeli (tai oli upoksissa) tusina tai enempi kaloja pohjapuoli ylospain. Nice! Ei kylla keksitty kysya meidan hostellituttavuuksilta, etta mista olisi voinut johtua.

Kolmas kuva on Tagongin hostellihuoneesta. Pasi: olin nahnyt ton huoneen koristelun aiemmin joko unessa tai sitten Lappi TL:n siina lastenhuoneessa!

Neljas kuva on buddhalaisen stupan ymparilta Kandingista. Se on sielta vuorelta mihin kiivettiin portaita. Pasi: taalla oppisin, etta kaikki liput eivat liitykaan saastaiseen nationalismiin vaan etta lippujen pauke (?) tuulessa voi symboloida myos henkisia asioita ja tuoda hyvan mielen tunteen. Eli jei tiibetin buddhalaiset liput ja hyi yokotys kaikki muut! 8)

Viidennessa Pasi syo jakkia. Pasi soi pari jakkihampurilaista matkalla ja totesi, etta se riitti. Juotiin me jakinmaitojugurttia ja jakinvoiteetakin. Jakit on nyt koettu loppumatkan ajaksi. Pasi: jakki, tuo viimeinen vapaa purilainen. Maistui muuten jauhelihalle silla poikkeuksella, etta jalkimmaisessa oli pari kappaletta sattumia. Suomalainen jauheliha > jakki. Jakissa ei siis ollut riistan makua (mika oli ihan hyva asia) eika mitaan muutakaan erikoisen spesiaalia. Toisaalta uskon, etta mulle syotettiin jakin jamapalat, joten ehka jakilla on enemman annettavaa kuin mita pihistelemalla siita sai irti. Oli miten oli, kasvisruuat on aina kasvisruokia, liharuuat on ... jotain muuta. Kuten meille couchsurf-emanta Kiki kertoi, ja Lotta blogissa jo aiemmin, taalla lihansyonti voi olla doupingia. Kasvista siis nassuun niin ei jaa rustoja hampaankoloon.

Eeppista bussimatkaa seurasi eeppinen junamatka

Kiina blokkaa IP osoitteen hetkeksi, jos siita on haettu jollaine epailyttavalla hakusanalla jotain. Taidettiin kayttaa liian epailyttavaa kielta, koska illlalla wifi ei enaa toiminut.

 

Vuorelle kiipeaminen Tagongissa oli niin hienoa. Matkalla ohitettiin jakkilaumoja ja hevoskaravaaneja. Hevosia meni paljon ensin alas ja sitten kun laskeuduttiin takaisin Tagongiin niin samat hepat ohitti ,eodat kantaen selassaan suuria metallisia sahkopylvaan osia. Vuorta kiersi myos kaksi isoa kotkaa! Oli siistia huomata miten kasvillisuus vaihteli eri korkeuksissa ja miten ylhaalla kasvoi vain pienta pusikkoa.

 

Oikeastihan toi ei ollut niin eeppien suoritus milta ma saan sen ehka kuulostamaan, koska oltiin jo valmiiksi korkealla ja sinne ylos paasi ihan kavelemalla. Mutta oli niin hienoa silti! Sydan hakkasi varmaan 180 koko ajan, vaikka pidettiin juomataukoja ja ihan pelkkia hengitystaukoja. Me luultiin monta kertaa olevamme jo huipulla, kunnes nahtiin taas korkeampi kohta vahan matkan paassa. Siksi musta on kolme videota/kuvaa, missa ma olen "queen of the world"

 

Jos en viela hehkuttanut tarpeeksi maisemia, niin ne oli niin hienot. Ihan kuin olisi katsonut isoa jotain pienoismalliharrastajan mallia, missa virhreita kumpuilevia kukkuloita ei peita mikaan kasvillisuus. Lisaksi sielta nakyi muutamia kultakattoisia tiibetilaisia luostareita ja rukouslippuja alempana olevilla kukkuloilla.

 

Illalla juteltiin taas jenkkiprofessorin kanssa ja ma tutustuin kiinalaiseen tyttoon, jonka isa on rehtorina koulussa, joka kouluttaa virkamiehista kunnon kommunisteja. Siis todella hard core kamaa ja korkealla hierarkiassa. Sen kanssa juteltiin pitkaan Kiinan historiasta, kulttuurista ja koulujarjestelmasta. Se kertoi kouluista samaa mita jenkkiproffa oli tuskaillut aikaisemmin. Kouluissa kaikki melkein kopioidaan jostain muusta lahteesta. Tytto epaili, etta ehka 30% opiskeiljoista saattaa ehka tehda jotain omaa tutkimusta, mutta muut vaan kopioi suoraan tekstin. Miksi tehda ja nahda vaivaa jonkun asian eteen, minka joku toinen on jo tehnyt? Jenkkipoffalle oli moni palauttanut sen omaa tekstia omanaan, vaivautumatta edes muuttamaan lahdeviitteita. Se oli myos tormannyt kiinalaiseen tutkijaan, joka yritti julkaista jenkkiproffan kirjoittamaa artikkelia omanaan (se oli vain vaihtanut oman nimen jenkkiproffan nimen tilalle)

 

Illalla katsottiin vahan jalkapalloa (tosin ne oli uusintoja) ja mentiin ajoissa nukkumaan,

 

Korkealla nukkumisessa on jannaa se, etta korkeus vaikuttaa ihmisten uniin erikoisella tavalla. Unista tulee elavampia ja niita nakee enemman. Lisaksi moni on sanonut, etta kaikki mita illalla juttelee, tulee yolla uniin. Eli jos haluutte tutustua alitajuntaan hammentavalla tavalla, niin kiivetkaa yli 3500m ja alkakaa uneksia omituisia unia.

 

Aamulla herattiin aikaisin ja alettiin metsastamaan kyytia seuraavaan paikkaan. Tagongin kylanraitin toisessa paassa on minivaneja odottamassa etta ihmiset haluavat menna eri paikkoihin. Saatiin haslingin jalkeen meille jarjestymaan kyyti Bameihin, mita piti kaiken jarjen mukaan olla helppoa paasta eteenpain Danbaan (joka oli meidan kohde) Tagong-Bamei matka meni nopeasti jutellen japanilaisen tyypin kanssa, joka irtisanoutui tyostaan ja aikoo matkustaa 2v. Se oli jo 7,5kk ollut reissussa. Mutta sitten matka tyssasi ja Bameissa alkoi odottaminen. Paasiin siella oikeaan minivaniin ja saatiin sovittua hinta, mutta kuski halusi odottaa, etta auto tulisi tayteen. Pari tuntia istuttiin autossa ja melkein paastiin lahtemaan, kunnes kuski kaantyi takaisin ja alettiin odottamaan vanhaa ukkelia, joka kasittaakseni halusi menna syomaan ennen matkaa. Argh!

 

Autoilu tuolla vuoristossa on pelottavaa. Tiet on tosi huonossa kunnossa ja korkealla olevia serpenttiiniteita, joita pitaa tietty ajaa taysilla. Laskeuduttiin vuoristosta suuren kosken vartta pitkin ja aina mutkassa tootaten (vauhtia ei hiljenneta ellei ole pakko) Kuski lauloi buddhalaista mantraa matkan (joka tietty meille nayttaytyi "ala tipu koskeeeeen, ala tipu koskeeeeen.." Alettiin olemaan vahan vasyneita pomppimiseen siina vaiheessa.

 

Matka kesti 5h ja Danbassa haettiin bussiliput aamun 6.30 bussiin, kaytiin syomassa ja etsittiin hotelli (!!) Hotelli maksoi 15e ja siina oli kyykkyvessa, mutta et kyl me kato panostetaan valilla. Danbassa olisi pitanyt menna katsomaan laheisia tiibetilaiskylia, mutta me ei vaan pystytty. Kaytiin juomassa teet kahvilassa, ostettiin bissea hotelliin ja katsottiin kungfu leffaa telkkarista ennen nukkumaanmenoa.

 

Loppumatka oli todellista matkustamista. Ensin 11h bussissa Danbasta Chengduun ja sitten siella pari tuntia odottamista ennen junan lahtoa. Soft sleeper liput oli myyty loppuun, joten jaljella oli vain hard seat paikkoja. Vietettiin 15,5h istuen tapotaydessa junavaunussa matkalla Chengdusta Xianiin. Se oli elamys ja nyt on pylly todella puutunut. Kiinalaiset huusi, soitti musiikkia kovaa puhelimesta, kalisutteli metallisia tarjottimia, mutta me selvittiin. Rehellisyyden nimissa suuri osa vaunun ihmisista yritti nukkua.

 

Nyt ollaan kuitenkin onnellisesti Xianissa hostellissa ja huomiseksi saatiin hard sleeper paikat Pekingin junaan. Kaytiin katsomassa terrakottasotilaita tanaan. Hostelli on jees, vaikka vessassa on otokoita.

 

Terkkuja kaikille!

Korkeuksia & vuoristotautia

Löydettiin wifi, mutta ei konetta, niin tulee puhelimella kirjoitettu postaus.

Tagong oli 3700m korkeudella ja upeiden vuorten ympäröimä. Siellä ihmiset pukeutuivat perinteisesti tiibetiläisiin vaatteisiin, kylässä kulki paljon kulkukoiria ja keskellä katua saattoi nähdä hevosen sidottun pylvääseen. Tagonia onkin kutsuttu "Kiinan villiksi länneksi". Osa siitä saattaa olla vähän rasistista puhetta, kun kiinalaiset pitää tiibetiläisiä villi-ihmisinä, jotka eivät peseydy ja suuttuvat helposti. Näistä ennakkoluuloista kertoi mulle eräs kiinalainen fiksu opiskelijatyttö.

Matka Kandingista Tagoniin kesti n.5h (kuski pysähtyi pesemään autonsa matkalla) ja reitti kulki ihan mieletömissä maisemissa. Me ohitettiin Kandingin lentokenttä, joka on yli 4000m korkeudessa, ja kiivettiin serpentiinitietä aina vaan ylemmäs ja ylemmäs. Ohitettiin monta pyöräilijää (sairautta pyöräillä niitä nousuja noissa korkeuksissa) ja paljon hitaasti jurnuttavia rekkoja. Meidän kuski taisi haluta olla ralliautoilija ja onneksi se oli harjoitellut ajamista enemmän kuin laulua (se lauloi ja asetteli hiuksiaan koko matkan), koska me päästiin perille ehjänä. Nähtiin yksi tieltä ulos ajanut auto matkalla. Onneksi se ei ollut mennyt jyrkänteen puolelle, vaan kivikkoon.

Perillä Tagongissa korkeus iski muhun aika kovaa. Oltiin noustu kilometri kerralla Kandingista Tagoniin, vaikka sitä suositellaan vain 400m nousua päivässä. Olo oli kuin hirvittävässä krapulassa ja yhdessä vaiheessa tavaraa tuli ulos molemmista päistä. Oloa ei parantanut se, kun mä luin vuoristotaudin vaikutuksista ja oireista paikallisessa hostellissa. Mä olin jo aika valmis lähtemään alemmas, kunnes olo alkoi parantua vähitellen.

Tiedemiehet ei osaa selittää miten ihmisen ruumis sopeutuu korkeuseroihin. Samoin on aika sattumaa, kuka saa vuoristotaudin ja kenen korkeus ei vaikuta. Oireita on mm. Päänsärky, pahoinvointi, ruokahaluttomuus, tasapaino voi järkkyä... Yms. Noin Yksi turisti vuodessa kuolee vuoristotautiin.

Korkeus vaikuttaa myös ihmisten kasvuun. Länsimaalaiset lapset, jotka asuvat korkealla esim. Lhasasa, pitää viedä kuudeksi viikoksi vuodessa johonkin alemmas kasvamaan. Sitten ne kasvaa hurauttaa sen 6 viikon aikana muut kiinni. Tiibetiläisillä on joku geeni niin että niihin korkeus ei vaikuta. Huomasin myös, että kissat on paljon pienempiä korkealla :)

Illalla olo oli jo niin hyvä, että hitaasti kävellen noustiin läheiselle nyppylälle ihailemaan lumihuippuisia vuoria ja stupaa. Noin korkealla sydän joutuu tekemään paljon enemmän töitä, joten pienikin ponnistus hengästyttää aika tavalla. Onneksi kaikkeen sopeutuu muutamassa päivässä.

Hostelli oli upea tiibetiläinen majatalo, jonka seinät ja katto oli pelkkää keltaista, punaista ja sinistä väriloistoa. 2 hengen huone maksoi 6e yhteensä (tosin oli yhteissuihku ja kyykkyvessa) huoneessa ei ollut lämmitystä, mutta sängyssä oli sähköpatja ja paksut peitot, joten ei tullut kovin kylmä.

Sää vaihteli nopeasti auringonpaisteesta ukkosmyrskyyn. Mitään säätä ei kestänyt tosi yhtäjaksoisesti kauan. Lämpötilat vaihteli ehkä 5-15C:n välillä, mutta noin ohuessa ilmassa aurinko polttaa helposti. Suojakertoimista huolimatta mä poltin mun huulet ja Pasi vähän nenää :)

Puhelimella kirjoittaminen on niin hidasta että kirjoitan illalla lisää mun ekan yli 400m vuoren valloituksesta!!! Vitsi se oli siistiä :D

Ai niin ja reisi on vihdoin täysin parantunut. Jee!

Pasi & Allenin jalisilta

Kun asusteltiin Kikin ja Allenin kanssa niin Allen pyysi mua(Pasia)sen kanssa katsoon jalkapallomatseja kavereidensa kanssa. Suostuin vähän aikaa emmittyäni ja lähdettiin iltakymmeneltä ajamaan kohti puistoa, jossa sitten katsottiin matseja skriiniltä.

automatkalla Allen haukkui kiinalaiset kuskit kyvyttömiksi luusereiksi ja marisi jokaista liikenteessä törttöilijää, vaikka toimi itse koko ajan samalla tavalla. Chengdun liikenteeseen kuuluu mm: vaihtaa kaistaa vilkutta, vaihtaa kaistaa valkoisen ja keltaisen viivan kohdalla ja ylipäätään vaihtaa kaistaa milloin ja missä vain. Lisäksi yli- ja alinopeus kuuluvat kuvaan kuten myös tööttäykset. Töötätään silloin kun meinataan ohittaa, ohitetaan, ohitetaan jalankulkijoita, ohitetaan pysähtynyt auto tai joku törttöilee liikenteessä. Koko ajan pidetään naama peruslukemilla mutta Allen vakuutti että kiinalaiset ovat liikenteessä täydessä raivossa.

Perille kun päästiin niin siellä odotti Allenin hyvä kaveri, english-nimeltään Crack(?). Mulle selvisi vähän myöhemmin että Crackin firma järjesti koko tapahtuman ja että illan emäntänä toiminut nainen olikin vain puiston yhteydessä toimivan ravintolan omistaja(manager). Crack oli rento heppu ja puhui hyvää englantia.

Kun mentiin istumaan noin 10 hengen pöytään niin me saatiin Allenin kanssa länsimaisin standardein parhaat paikat eli pöydän pääty, josta esteetön näkymä skriinille. Sitten tuotiin bissetynnyrit paikalle ja ensin kilisteltiin illan emännän kanssa ja koska allen sanoi että se on manager niin luulin aluksi että se on illan järjestäjä... Seurasin muita ja tajusin kilistellä niin, että pidän tuopista  kiinni molemmin käsin ja kumarran hieman. Kuulimme Kikiltä myöhemmin, että oman lasin pitää myös osua sitä alemmas toisen lasia, mitä enemmän haluaa osoittaa kiitollisuutta tai toisen korkeampaa asemaa.

Iltaan osallistui meidän lisäksemme noin 7 muuta ihmistä, jotka olivat siis Crackin alaisia. Ehkä osaksi siksi, että alaisetkin voisivat juoda, Crack joi itsensä talutuskuntoon :) Nämä muut ei oikein englantia puhuneet, ainoastaan 1 yritti mulle jotain sanoa. Mut oli tosi mielenkiintoista seurata tollasta legendaarista iltaa, jossa Aasialainen firma juottaa työntekijöitään vapaa-ajalla!

Pelit oli vähän sivuseikka, enempi tossa ihmiset vietti aikaa keskenään. Crack erityisesti huolehti siitä, että jokaisella on  olutta tuopissa. Se myös skoolasi usein, ja usein "kala, kala, kalakalakala" eli pohjanmaan kautta. Skoolattiin myös "real men" mut en muista mikä se oli kiinaksi. Ja skoolattiin aina kun joku teki maalin tai kun joku sanoi jotain poikkeuksellisen nokkelaa.
Safka oli aluksi vain eläintä, kunnes sanoin et oon vege, jolloin vain mua varten mentiin tekemään parit kasvissatsit, which was nice. Aluksi tarjolla oli: siansorkkia, kananjalkoja ja kanin aivoja (päitä ja niitäkin oikeasti vain2, taitavat olla tosi arvokkaita) eli firma ei kitsastellut.

Eka pelihän oli aivan mahtava, vaikken muista ketkä siinä pelasi, johtuen ei alkoholista vaan siitä, ettei kumpikaan olut suosikkijoukkueita. Tokaa peliä jäi katsomaan vain mä ja Allen ja 1,5 litraa olutta kun muut lähti jo puoliaikaa ennen.

niinjoo ja loppuillasta Allen alkoi puhua politiikkaa, tosin kiinaksi (autoillessa puhui mulle kyl englanniksi, mennen ja tullen) ja muut oli hiljaa, korkeintaan nyökytteli, ja pomo vain kuunteli ottamatta asiaan kantaa. Allenilta kuultiin kaikenlaista mielenkiintoista ja jos oltaisiin oltu pidempään niin oltais kuultu huomattavasti enemmän. Se oli mm. Sitä mieltä, että kiinan pörssiä manipuloi hallitus ja siksi tavalliset kansalaiset ei voi rikastua osakekaupoilla. Mielenkiintoista oli myös Allenin näkemys, jonka mukaan hallitus lietsoisi eri kiinan alueiden välistä (rasistista)kilpailua eli siis vieraiden väheksyntää ja tällaista "nationalistista" kilpailua alueiden välillä. Tällä tavalla kun unohtuu oma kehno hallitus kun uhat ja kilpakumppanit on siinä naapurissa.

Noh, ilta kun oli ohi niin ehdotin, että otetaan taksi mutta Allen olikin suunnitellut että nukutaan autossa. Ja niinhän me tehtiin: onneksi oli korvatulpat messissä ja työmatkailu opettanut nukkumaan kulkuvälineissä, joten 3 tunnin yöunet onnistui ilman ongelmia.

Niin ja Allenilta saatiin tietää myös yksi näkemys Kiinan kokonaisveroasteesta, joka olis 60% :)

Oli kyllä kliffa ilta ja hauska nähdä ettei se kiinalaisten illanvietto niin paljoa meikäläisten illanvietosta eronnut. Ja kaiken tarjosi SGS, joka Crackin mukaan tarkoitti Sexy Girl Service. (tosikoille tiedoksi: ei tarkoittanut:)

mukana kuva Lotasta, Kikistä ja JÄÄKAAPISTA!!! Kaikki, jotka kävi mun kanssa samaan aikaan koulun on varmasti kuullut tusinan kerran, että jos jokaisella kiinalaisella olisi jääkaappi niin maailma tuhoutuisi ja tsekatkaa tota kuvaa, siinä se kiinalaisen perheen jääkaappi nyt on! Otin  kuvan jääkaapista mutta Lotta ja kiki änkesi samaan kuvaan.

Mugecuon kansallispuisto

Aamulla kuski tuli hakemaan meidat, kanadalaisen aidin ja tyttaren seka yhden kiinalaisen naisen Mugecuon kansallispuistoon. Kiinassa kaikki on eeppista ja maisemat oli taas kerran ihan mielettomat. Puistossa vesi on taysin kirkasta ja vuoret korkeita. Ylhaalla melkein 4000 metrissa on Mugecuo jarvi. Se on kait korkeimmalla olevan tuollainen jarvi. Noin ylhaalla pienikin portaiden nouseminen hengastyttaa aika tavalla. Kaveltiin vahan jarven ymparilla ja alettiin sitten laskeutumaan alas. (bussi vei meidat (ja muut kiinalaiset turistit) ylos)

 

Kaveliin 3h alas kuohuavan vuoristopuron vierta. Valilla vastaan tuli kuumia lahteita ja pienia jarvia. Ylhaalla oli tosi kylma, mutta ilma muuttui lampimammaksi mita alemmaksi paastiin. 1000m korkeutta kylmentaa ilmaa n 6C.

 

Aamulla nahtiin lumihuippuisia vuoria, kuten Gongga vuori (7556m) se naytti leijuvan pilvessa. Iltapaivaa kohti pilvet lisaantyivat, joten korkeimmat vuoret peittyivat nakyvista.

 

Seuraavaksi mennaan kanadalaisten kanssa syomaan tiibettilaista ruokaa. paikalliseen ravintolaan. Se perheen tytar on ollut taalla vuoden opiskelemassa mandariinikiinaa. Se on adoptoitu Kiinasta 5 vuotiaana ja halusi opetella kiinan kielen nyt n.25 vuotiaana. Se on valmistunut dokumentaristisi ja alkaa tehda dokumentteja tyokseen kun palaa takaisin Kanadaan. Todella mukavia ihmisia.

 

Muutenkin ollaan tavattu todella kivoja ihmisi taalla. Eilen juteltiin koko ilta ihan super alykkaan ja hauskan jenkkiprofessorin kanssa ja tiibetin buddahlaisuutta tutkivan brittimiehen kanssa. Professori oli mm. kerran ostanut yliopiston laskuun jakkeja ja pari hevosta, jotta se olisi saanut paikallisten kunnioituksen. Yliopisto oli mukisematta hyvaksynyt laskun kun se oli antanut hyvan selityksen aiheesta :) Se opettaa 4kk vuodesta kanditason opiskelijoita jenkeissa (ja tuskailee kun ne ei osaa kirjoittaa englantia kunnolla saatika kirjoittaa hyvia esseita) ja lopun aikaa se tekee tukimusta. Talla hetkella se kirjoittaa luonnonsuojelusta tai metsista Kiinassa.

 

Brittityyppi on elakkeella ja se on nyt 5kk matkalla Kiinassa. Se opiskelee kiinaa ja tykkaa vaellella pilvien ylapuolella vuoristossa.

 

Lisaksi taalla oli iso ryhma salalahetystyontekijoita. Ne oli kaikki nuoria ja ne oli opiskellut Englannissa yhdessa ensin 9kk ja sen jalkeen tullet Kiinaan 3kk ajaksi tekemaan salassa lahetystyota. Tannehan ei saa tulla julistamaan mitaan uskontoa, koska Kiina on virallisesti ateistinen maa. (yksi niista oli suomalainen)

 

Muuten paikalliset ottavat paljon kontaktia ja ihmiset ovat tosi ystavallisia.

 

Huomenna lahdetaan taas eteenpain. Mennaan korkeammalle kuin missa ollaan oltu, eli Tiibetin ruohoylangolle Taggoon. Siella ihmiset pukeutuu tiibettilaisesti ja jakkeja ja hevosia vilistaa joka puolella. Saattaa olla, etta siella ei ole nettia. Tagongissa ollaan ehkapa 2 yota, jonka jalkeen mennaan Danbaan yhdeksi yoksi. Se on kanssa tiibettilainen kyla, mutta ei ihan niin korkealla kuin Tagong (3700m). Kanadalaiset, jotka oli Taggossa ennen Kandingiin tuloa, sanoivat, etta kun Tagongissa kumartuu solmimaan kengannauhat, niin happi meinaa loppua. Googlatkaa kuvia :)

 

Ma pystyn lukemaan kommentteja sahkopostin kautta, mutta en vastaamaan mihinkaan, koska en edelleenkaan paase b logspottiin. Lahetan naita teksteja Sofialle, joka siirtaa en mun nimissa blogiin. Kommentteja on silti tosi kiva lukea :)

 

Voikaa hyvin!

Vuori

Valloitettiin tanaan yksi hostellin viereinen vuori! Herattiin aamulla tiibettilaisista sangyista ja lakanoista. Huone oli kylma, mutta ei haitannut, kun lakanoiden alla oli sahkolammitys. Eli siella oli sellainen lammin johto, joka lammitti patjan ihanan lampimaksi.

Itse vuorelle vei paljon portaita. Pasi lopetti laskemisen 2000 portaan kohdalla (oltiin ehka puolivalissa). Koska kyseessa oli pyha vuori, siella oli paljon tiibetin buddalaisia temppeleita, rukouslippuja ja munkkeja. Lippuja oli ihan alyttomasti ja joka puolella koko matkan ajan. Kiina on periaatteessa kieltanyt kaikki uskonnot, mutta buddhalaisuutta saa harjoittaa, koska se lasketaan Kiinassa kulttuuriksi, eika uskonnoksi.

Harmittaa kun netti patkii aina valilla eika tahan saa siksi liitettya kuvia. Nakoalat oli JJ:ta lainaten henkeasalpaavat! Ihan mielettoman makeeta katsella Kandingia ja ymparoivia vuoria ylhaalta. Kunhan paastaan Koreaan ja kunnon nettiyhteyden aareen niin kuvia pukkaa.

Nyt on pohkeet kipeat ja huomenna varmaan reidet. Mun etureisi on jaksanut kohtalaisen hyvin. Thurenin sisarusten kiukulla ollaan menty ;) No ei se normaalisti vihoittele, kunhan ei juokse tai mene kyykkyyn.

Yksi kiinalainen nainen kysyi meilta, jos me haluttaisiin jakaa kyyti sen ja parin muun kanssa Muegcon luonnonsuojelualueelle huomenna. Siella pitaisi olla viela hienommat maisemat (vuoria, jarvi, kuumia lahteita, ruohoaroa..yms.) se on jossain yli 3000m korkeudessa ja vain 21km paassa taalta.

Tanaan syotiin myos tulisinta ruokaa tahan mennessa. Molempien naama muuttui punaiseksi ja vetta tuli silmista kun koitettiin syoda pureskelematta tulista nuudelia. Ma viela naytin nuudelin tekijalle etta vain vahan chilia.

Ai niin, Anu sun ei ehka kannata Kiinassa menna ruokakauppaan. Taalla myydaan kaupassa paljon elavia elaimia syotavaksi mm. kilpikoinnia ja rupikonnia ja isoja kaloja. Lisaksi ollaan nahty kaneja, kanoja ja ankeriaita. Yhden kaupan pakastealtaassa oli kana, jolta oli jaanyt muniminen vahan kesken kun se oli teurastettu ja sen sisalta oli tullut viela muna. Ei mitaan broileria siis vaan aitoa kanaa.

Se Alan (Kikin mies) oli sanonut Pasille, etta liha Kiinassa on niin taynna kaikenlaista, etta jos on syonyt paljon lihaa, niin ei valttamatta voi urheilla, koska lihasta on voinut tulla niin paljon hormoneja yms. etta se lasketaan doupingin kaytoksi!

Tuon kuulemisen jalkeen ei ehka tartte mainita, etta ollaan syoty paljon kasvisruokaa, mita nyt Pasi soi eilen jakinliha-hampparin. Maistui kuulema ihan naudalta.

Menen nyt hengailemaan hostelliin ja maistamaan paikallista tummaa olutta. Se on vahan kalliimpaa, kun se maksaa 13 RMB eli n.1,5e ;)

Kanding

Vihdoin Kandingissa! Melkein 8h bussimatka on takana ja ollaan hostellissa. Tata hostellia pitaa amerikkalainen pariskunta ja niiden lisaksi taalla on niiden kaksi tosi suloista tytarta. Lisaksi oli aika yllatys, kun taalla on vapaaehtoisena suomalainen nainen. Lisaksi taalla majoittuu talla hetkella yks suomalainen myos. Heitettiin sen vapaaehtoisen kanssa lappaa, etta on vahan outua, kun ruuan saa tilattua suomeksi ja saa syoda Ikean lautasilta (vaikka tama on tiibettilaisesti sisustettu, niin taalla on ikean astioita :) ja sita kun kuvitteli tulevansa johonkin vahan erilaiseen lomakohteeseen.

 

On outoa puhua suomea yhtakkia!

 

Bussimatka tanne oli janna. Kiki saattoi meidat asemalle ja odotteli meidan kanssa 2h bussin lahtoon asti. Jutskailtiin siina sitten Kiinasta. Uutta oli mm. se, etta Kiinassa asunnon voi ostaa vain 70 vuodeksi. 70 vuoden jalkeen se pitaa ostaa uudestaan. Ja jos myy sen asunnon uusille omistajille, niin se 70v ei ala alusta, vaan sen saa ostettua sen ajaksi mita ekalla ostajalla on ollut siita 70v jaljella.

 

Lisaksi kyselin vahan kiinalaisista tehdasorjista. Kiki sanoi, etta niilla on huono palkka, mutta ei muuten mitenkaan huonot olot. On ihan vessataukoja ja ne saa irtisanoutua koska haluaa. Kiki sanoi kanssa, etta tyontekijoiden vaihtuvuus onkin iso ongelma. Ne saa keskimaarin joku 150e kk palkkaa, mutta keskimaarainen kiinalainen saa 240/360e.

 

Bussmatkan alkuosa oli aika jees. n.150km mentiin moottoritieta 90km/h, mutta sen jalkeen alkoi jurnuttaminen. Loput 6h mentiin suurimmaksi osaksi 16km/h eli matka k e s t i. Maisemat oli toisaalta ihan sairaan siistit, koska mentiin vuorten yli serpenttiniteita. Kuski kommunikoi kaikkien vastaantulijoiden kanssa todella kovaaanisesti tuuttamalla. Meilla oli hyvat paikat ihan edessa niin nahtiin kaikki, mutta jossain vaiheessa oli pakko laittaa korvatulpat tuuttaamisen takia.

 

Matkalla nahtiin paljon vesiputouksia, todella suuria korkeuseroja ja pienia kylia seka tietty vuoria. Eli niin hienoa!

 

Huomenna ajateltiin menna kiipeamaan johonkin korkeuksiin. Kanding on aika korkealla ja taa on tosi lahella tiibettia. Siksi taalla on paljon luostareita ja tiibettilaisia asuja ihmisilla. Pitaa vaan ottaa hissukseen ettei tule huono olo korkeudesta. Tama on alueen isoin kaupunki, mutta silti kaikki on yhden kadun varrella ja kolmen ison vuoren ymparoimana. Ehdottomasti suosittelen tanne tulemista, jos jollakin teista on joskus aikaa.