ｍａｔｋａ Ｄａｚｕｕｎ ｊａ ｒｉｋｓａｍｉｅｓ

Huomenta! En paassyt kirjoittelemaan tanne eilen, koska blogspot on edelleen kiellettyjen listalla. Seuraavana paivana pakattiin tavarat, koska paastiin vaihtamaan huonetta. Uusi huone oli todella ihana. Sielta oli upeat nakoalat joelle, hienot puukaiverrukset ikkunassa ja oma suihku ja vessa! Ei enaa kyykkypissaa pissassa kahlaten hostellin vessassa.（revahtaneella reidella pissaaminen kyykyssa on muuten haastavaa ;) hehee..

Heti aamulla lahdettiin hostellin jarkkaamalle matkalle katsomaan Dazun kalliokaiverruksia. Matka maksoi 280RMB (n.30e)ja siihen sisaltyi kuljetukset, kiinalainen lounas ja opas. Kukaan ei tosin kertonut, etta opas puhui pelkkaa kiinaa. Ei tullut mieleen kysya, kun retken mainos oli enkuksi. Hammennyksen vallassa.

Hammennyksen vallassa meita siirreltiin autosta bussiin ja bussista aina valilla vessaan. Kun meidat oli jatetty keskelle maaseutua ransistyneen temppelin eteen, niin eras nainen bussista tuli juttelemaan meille. Kavi ilmi etta Muna (naisen nimi) on asunut 15 vuotta Jenkeissa ja oli nyt tapaamassa vanhempiaan Chongqingissa. Muna osasi englantia (ei mitenkaan erityisen hyvin) ja oli erittain hammastynyt, kun kuuli, etta me ei osata sanaakaan kiinaa. "Miksi ihmeessa te tulitte tallaiselle kierrokselle?" samaa mekin ihmeteltiin. Muna kuitenkin tulkkasi meille, etta olimme tulleet kuuluisaan buddahalaiseen temppeliin. Tuon alueen ihmisista 85 prosenttia on buddhalaisia ja ne uskoo erityisesti "Omintofiin". Omintof oli pyorea iso puinen laatta, johon oli kuvattu buddhalainen 'taivas'. 

Luostarissa oli munkkeja ja paasimme kuuntelemaan (kiinaksi) vaikuttavan munkin opastusta. Aina valilla kaikki hyrisi yhteen aaneen "omintofff". Lopuksi munkki antoi meille lapun, jossa luki: buddha on suuri, laaja ja levea. Siihen piti kirjoittaa omat nimet ja sen jalkeen tama kuuluisa buddhan oppilas lupasi rukoilla meille onnea, menestysta ja rauhaa. 

Muna, pyha lappu ja Lottun haba. 

Temppelin jalkeen juututtiin pitkaksi aikaa odottamaan jotain. Myohemmin Muna selitti, etta kyseessa oli mellakka, jossa paikalliset maanviljelijat halusivat enemman korvauksia valtion ottamasta maasta. Osa poliiseista otti sen aika chillisti, kun ne istuskeli kyparat ja mellakkakilvet ruohikolla lojuen ja naureskellen keskenaan. 

Kaytiin valissa syomassa kiinalaista lounasta. Kaikki mentiin samaan pyoreaan poytaan istumaan ja keskelle tuotiin herkkuja, joista jokainen sai ottaa omilla puikoillaan lautaselle. Me oltiin nahtavyys ja Muna joutui tulkkaamaan keskustelua. Poydassa oli meidan lisaksi myos taiwanilainen matematiikan opettaja ja jotain Munan kavereita. 

Itse kalliokaiverrukset oli hienoja. Niita oli paljon ja sielta loytyi myos yksi kaiverrus, mista on kuva Pasin hissankirjassa :) Kaiverruksessa poika kantaa vanhempiaan ja auttaa niita kerjaamaan, koska on niin hyva poika. Siita pitaisi meidan kaikkien ottaa mallia vissiin.

Pasi jatkaa tarinaa: 

Riksamies! Tultiin kalliokaiverrusalueelta pois eri exitista kuin mista me mentiin sinne sisalle niin vahan jannitti, etta kuinka kaukana me ollaan bussilta, jonne piti paasta 15 minuutissa... ja alunperin meille oltiin kerrottu, etta matka bussilta paikkaan on 15 minuutin kavely. （ｊａ　ｔａｓｓａ　ｋｏｈｔａａ　ｔａｒｉｎａａ　ｖａｉｈｄａｍｍｅ　ｆｏｎｔｔｉａ，　ｋｏｓｋａ　ｓｈｉｆｔ－ｊａｊｏｋｉｎｎａｐｐａｉｎ　ｖａｉｈｔｏｉ　ｆｏｎｔｉｎ　ｓｅｌｌａｉｓｅｋｓｉ，　ｅｔｔｅｉ　ｅｄｅｓ　ｗｏｒｄｐａｄｉｉｎ　ｋｏｐｙｐａｓｔａａｍｉｎｅｎ　ｐｏｉｓｔａ　ｔａｔａ　ｆｏｒｍａｔｔｉａ）

Ｎｏｈ，　ｍｅ　ｏｌｔｉｉｎ　ｎｉｉｎ　ｋｏｖｉｎ　ｊａｎｎｉｔｔｙｎｅｉｔａ，　ｅｔｔａ　ａｊａｔｅｌｔｉｉｎ　ｍａｔｋａｎ　ｔｏｓｉａａｎ　ｏｌｅｖａｎ　ｋｏｈｔａｌａｉｓｅｎ　ｐｉｔｋａ　ｊａ　ｐａａｔｅｔｔｉｉｎ　ｅｔｔａ　ｎｙｔ　ｓｉｎｎｅ　ｐｉｔａａ　ｐａａｓｔａ　ｎｏｐｅａｓｔｉ．　Ｌｉｓａｋｓｉ　ｓｅｌｌａｉｎｅｎ　ｒｉｋｓａｍｉｅｓ　ｔｕｌｉ　ｍｅｉｔａ　ｋｏｖａｓｔｉ　ｖｉｋｉｔｔｅｌｅｍａａｎ　ｊａ　ｔａｒｊｏｓｉ　５　ｊｕａｎｉｌｌａ　ｋｙｙｔｉａ　ｂｕｓｓｉｐｉｓｔｅｅｌｌｅ．　Ｊｏｔｅｎｋｉｎ　ｓｉｉｎａ　ｓｉｔｔｅｎ　ｊａｎｎｉｔｔｙｎｅｉｓｙｙｄｅｎ，　　　　　ｅｐａｔｉｅｔｏｉｓｕｕｄｅｎ　ｊａ　ｍｙｙｎｔｉｐａｉｎｅｅｎ　ａｌａｉｓｅｎａ　ｈｙｐａｔｔｉｉｎ　ｒｉｋｓａａｎ．　Ｎｏｈ，　ｓｉｔａ　ｔｉｅｔｅｎｋｉｎ　ｔｙｐｅｒａｎａ　ａｊａｔｔｅｌｉ，　ｅｔｔａ　ｒｉｋｓａｎ　ｐｏｌｋｅｍｉｎｅｎ　ｏｎ　ｓｕｈｔｅｅｌｌｉｓｅｎ　ｈｅｌｐｐｏａ　ｊａ　ｖａｕｈｄｉｋａｓｔａ　ｐｕｕｈａａ，　ｍｕｔｔａ　ｅｉｐａ　ｏｌｅｋａａｎ．　Ｋａｔｓｏｋａａｔｔｅｎ　ｋｕｎ　ｓｉｉｎａ　ｒｉｋｓａｓｓａ　ｅｉ　ｏｌｌｕｔ　ｖａｉｈｔｅｉｔａ　ｊａ　ｓｅ　ｏｌｉ　ｍｕｕｔｅｎｋｉｎ　ｖａｎｈａ　ｊａ　ｓｕｓｉ．　Ｎｙｔ　ｍｅ　ｓｉｔｔｅｎ　ｉｍｐｅｒｉａｌｉｓｔｉｅｎ　ｍａｌｌｉｉｎ　ｉｓｔｕｔｔｉｉｎ　ｔｙｙｒｉｉｎａ　ｒｉｋｓａｓｓａ　ｓａｍａｌｌａ　ｋｕｎ　Ｓｕｏｍｅｓｓａ　ｊｏ　ｅｌａｋｋｅｅｌｌａ　ｏｌｌｕｔ　ｖａｎｈａ　ｍｉｅｓ　ｐｏｌｋｉ　ｎｉｉｎ　ｅｔｔａ　ｌｕｕｔ　ｎａｔｉｓｉ　ｊａ　ｖａｕｈｔｉ　ｏｌｉ　ｓｕｕｒｉｎｐｉｉｒｔｅｉｎ　ｓａｍａ　ｋｕｉｎ　ｐｕｏｌｉｋｓｉ　ｈａｌｖａａｎｔｕｎｅｅｎ　ａｎｋａｎ　ｋｕｌｋｕ．　Ｋｏｉｔｅｔｉｉｎ　ｋｏｖａｓｔｉ　ｓｅｌｉｔｅｌｌａ　ｉｔｓｅｌｌｅｍｍｅ　ｅｔｔａ　ｒａｈａｔ　ｊａｉ　ａｉｎａｋｉｎ　ａｌｕｅｅｌｌｅ　ｊａ　ｅｔｔａ　ｓｅｔａ　ｓａｉ　ｖａｈａｎ　ｒａｈａａ　ｅｌａｋｅｐａｉｖｉｉｎｓａ　（ｊｏｔｋａ　ｅｉｖａｔ　ｋｏｓｋａａｎ　ｋｏｉｔａ）　ｊａ　ｅｔｔａ　ｅｉ　ｏｌｔａｉｓ　ｍｕｕｔｅｎ　ｅｈｄｉｔｔｙ　ｊａ　ｅｔｔａ　Ｌｏｔａｎ　ｅｔｕｒｅｉｓｉ　ｏｌｉ　ｖａｈａｎ　ｋｉｐｅａ　ｊａ　ｋａｉｋｅｎｌａｉｓｔａ．．．　ｍｍ．　ｅｔｔａ　ｅｉ　ｔｉｅｄｅｔｔｙ　ｅｔｔａ　ｓｅ　ｍａｔｋａ　ｏｌｉ　ｏｉｋｅａｓｔｉ　８　ｍｉｎｕｕｔｉｎ　ｋａｖｅｌｙ．

Ｋａｉｋｅｎ　ｋａｉｋｋｉａａｎ　ｓｅ　ｔｕｎｔｕｉ　ｅｐａｍｉｅｌｌｙｔｔａｖａｌｔａ，　ｈｉｅｍａｎ　ｋａｒｓｅａｌｔａ　ｊａ　ｋｏｖｉｎ　ｖａａｒａｌｔａ．　Ｅｎｉｔｅｎ　ｓｉｉｎａ　ａｒｓｙｔｔｉ　ｓｅ，　ｅｔｔｅｉ　ｏｌｌｕｔ　ｉｓｏａ　ｈａｕｌｉｋｋｏａ　ｊａ　ｍａｈｄｏｌｌｉｓｕｕｔｔａ　ａｍｐｕａ　Ｂｉｇ　Ｇａｍｅａ．　Ｎｏｈ，　ｅｈｋａ　ｓｅｕｒａａｖａｌｌａ　ｋｅｒｒａｌｌａ．
Ｋａｉｋｅｎ　ｋａｉｋｋｉａａｎ　ｓｅ　ｔｕｎｔｕｉ　ｅｐａｍｉｅｌｌｙｔｔａｖａｌｔａ，　ｈｉｅｍａｎ　ｋａｒｓｅａｌｔａ　ｊａ　ｋｏｖｉｎ　ｖａａｒａｌｔａ．　Ｅｎｉｔｅｎ　ｓｉｉｎａ　ａｒｓｙｔｔｉ　ｓｅ，　ｅｔｔｅｉ　ｏｌｌｕｔ　ｉｓｏａ　ｈａｕｌｉｋｋｏａ　ｊａ　ｍａｈｄｏｌｌｉｓｕｕｔｔａ　ａｍｐｕａ　Ｂｉｇ　Ｇａｍｅａ．　Ｎｏｈ，　ｅｈｋａ　ｓｅｕｒａａｖａｌｌａ　ｋｅｒｒａｌｌａ．