Korkeuksia & vuoristotautia

Löydettiin wifi, mutta ei konetta, niin tulee puhelimella kirjoitettu postaus.

Tagong oli 3700m korkeudella ja upeiden vuorten ympäröimä. Siellä ihmiset pukeutuivat perinteisesti tiibetiläisiin vaatteisiin, kylässä kulki paljon kulkukoiria ja keskellä katua saattoi nähdä hevosen sidottun pylvääseen. Tagonia onkin kutsuttu "Kiinan villiksi länneksi". Osa siitä saattaa olla vähän rasistista puhetta, kun kiinalaiset pitää tiibetiläisiä villi-ihmisinä, jotka eivät peseydy ja suuttuvat helposti. Näistä ennakkoluuloista kertoi mulle eräs kiinalainen fiksu opiskelijatyttö.

Matka Kandingista Tagoniin kesti n.5h (kuski pysähtyi pesemään autonsa matkalla) ja reitti kulki ihan mieletömissä maisemissa. Me ohitettiin Kandingin lentokenttä, joka on yli 4000m korkeudessa, ja kiivettiin serpentiinitietä aina vaan ylemmäs ja ylemmäs. Ohitettiin monta pyöräilijää (sairautta pyöräillä niitä nousuja noissa korkeuksissa) ja paljon hitaasti jurnuttavia rekkoja. Meidän kuski taisi haluta olla ralliautoilija ja onneksi se oli harjoitellut ajamista enemmän kuin laulua (se lauloi ja asetteli hiuksiaan koko matkan), koska me päästiin perille ehjänä. Nähtiin yksi tieltä ulos ajanut auto matkalla. Onneksi se ei ollut mennyt jyrkänteen puolelle, vaan kivikkoon.

Perillä Tagongissa korkeus iski muhun aika kovaa. Oltiin noustu kilometri kerralla Kandingista Tagoniin, vaikka sitä suositellaan vain 400m nousua päivässä. Olo oli kuin hirvittävässä krapulassa ja yhdessä vaiheessa tavaraa tuli ulos molemmista päistä. Oloa ei parantanut se, kun mä luin vuoristotaudin vaikutuksista ja oireista paikallisessa hostellissa. Mä olin jo aika valmis lähtemään alemmas, kunnes olo alkoi parantua vähitellen.

Tiedemiehet ei osaa selittää miten ihmisen ruumis sopeutuu korkeuseroihin. Samoin on aika sattumaa, kuka saa vuoristotaudin ja kenen korkeus ei vaikuta. Oireita on mm. Päänsärky, pahoinvointi, ruokahaluttomuus, tasapaino voi järkkyä... Yms. Noin Yksi turisti vuodessa kuolee vuoristotautiin.

Korkeus vaikuttaa myös ihmisten kasvuun. Länsimaalaiset lapset, jotka asuvat korkealla esim. Lhasasa, pitää viedä kuudeksi viikoksi vuodessa johonkin alemmas kasvamaan. Sitten ne kasvaa hurauttaa sen 6 viikon aikana muut kiinni. Tiibetiläisillä on joku geeni niin että niihin korkeus ei vaikuta. Huomasin myös, että kissat on paljon pienempiä korkealla :)

Illalla olo oli jo niin hyvä, että hitaasti kävellen noustiin läheiselle nyppylälle ihailemaan lumihuippuisia vuoria ja stupaa. Noin korkealla sydän joutuu tekemään paljon enemmän töitä, joten pienikin ponnistus hengästyttää aika tavalla. Onneksi kaikkeen sopeutuu muutamassa päivässä.

Hostelli oli upea tiibetiläinen majatalo, jonka seinät ja katto oli pelkkää keltaista, punaista ja sinistä väriloistoa. 2 hengen huone maksoi 6e yhteensä (tosin oli yhteissuihku ja kyykkyvessa) huoneessa ei ollut lämmitystä, mutta sängyssä oli sähköpatja ja paksut peitot, joten ei tullut kovin kylmä.

Sää vaihteli nopeasti auringonpaisteesta ukkosmyrskyyn. Mitään säätä ei kestänyt tosi yhtäjaksoisesti kauan. Lämpötilat vaihteli ehkä 5-15C:n välillä, mutta noin ohuessa ilmassa aurinko polttaa helposti. Suojakertoimista huolimatta mä poltin mun huulet ja Pasi vähän nenää :)

Puhelimella kirjoittaminen on niin hidasta että kirjoitan illalla lisää mun ekan yli 400m vuoren valloituksesta!!! Vitsi se oli siistiä :D

Ai niin ja reisi on vihdoin täysin parantunut. Jee!