Chillausta Xianissa

Illalla on lahto Pekingiin. Siella meilla on couchsurfingia 33v enkunopettajan luona. Harmi vain etta opettaja on toissa koko ensi viikon, joten se ei ehdi viettamaan meidan kanssa aikaa. Toivottavasti saadaan avain sen kamppaan, niin voidaan menna ja tulla miten halutaan.

Tanaan on tarkoitus chillailla Xianin puistoissa ja vahan ehka kapytella ympariinsa. Xianin keskustaa kiertaa muuri (massiivisempi kuin Splitissa) ja kaikki on taalla aika kavelymatkan paassa. Eilen kaveltiin katsomaan turisti-muslimikorttelia ja kuuluisia valaistuja nahtavyyksia, kuten kellotornia ja rumputornia. On edelleen kovin hammentavaa, kun Pasi ottaa kuvaa musta, niin siihen Pasin taakse kertyy ihmisia ottamaan myos musta kuvaa.

Illalla taas junaillaan.

Koneesta pystyi lahettamaan muutamia kuvia, joten tassa randomilla valikoituja otoksia matkasta. Koreasta voidaan tehda jotain jarkevampia kuvapostauksia kun paastaan itse nettiin.

Eka kuva on suunnattu Julialle. Siina on ison buddhapatsaan kasi. Huomaa noi kynnet! Tuon takia ehka kiinalaisilla miehilla on ainakin yksi kynsi yokottoavan pitka!

Toka kuva on Mugecuon kansallispuistosta. Kaveltiin joenvartta pitkin vuorelta alaspain. Pasi: kuvaa katsoessa kannattaa hyrailla Kirkan (?) biisia Varrella virran, koska jossain vaiheessa joenvartta tultiin kauniille jade-jarvelle, jossa kelluskeli (tai oli upoksissa) tusina tai enempi kaloja pohjapuoli ylospain. Nice! Ei kylla keksitty kysya meidan hostellituttavuuksilta, etta mista olisi voinut johtua.

Kolmas kuva on Tagongin hostellihuoneesta. Pasi: olin nahnyt ton huoneen koristelun aiemmin joko unessa tai sitten Lappi TL:n siina lastenhuoneessa!

Neljas kuva on buddhalaisen stupan ymparilta Kandingista. Se on sielta vuorelta mihin kiivettiin portaita. Pasi: taalla oppisin, etta kaikki liput eivat liitykaan saastaiseen nationalismiin vaan etta lippujen pauke (?) tuulessa voi symboloida myos henkisia asioita ja tuoda hyvan mielen tunteen. Eli jei tiibetin buddhalaiset liput ja hyi yokotys kaikki muut! 8)

Viidennessa Pasi syo jakkia. Pasi soi pari jakkihampurilaista matkalla ja totesi, etta se riitti. Juotiin me jakinmaitojugurttia ja jakinvoiteetakin. Jakit on nyt koettu loppumatkan ajaksi. Pasi: jakki, tuo viimeinen vapaa purilainen. Maistui muuten jauhelihalle silla poikkeuksella, etta jalkimmaisessa oli pari kappaletta sattumia. Suomalainen jauheliha > jakki. Jakissa ei siis ollut riistan makua (mika oli ihan hyva asia) eika mitaan muutakaan erikoisen spesiaalia. Toisaalta uskon, etta mulle syotettiin jakin jamapalat, joten ehka jakilla on enemman annettavaa kuin mita pihistelemalla siita sai irti. Oli miten oli, kasvisruuat on aina kasvisruokia, liharuuat on ... jotain muuta. Kuten meille couchsurf-emanta Kiki kertoi, ja Lotta blogissa jo aiemmin, taalla lihansyonti voi olla doupingia. Kasvista siis nassuun niin ei jaa rustoja hampaankoloon.